Murrettu, hieman harmaantunut vihreä sävy, jossa on sametin pehmeyttä ja ajan jättämää patinaa. Väri ei ole kirkas eikä koristeellinen, vaan tasapainoinen ja levollinen l. sellainen, joka jää tilaan ilman että sitä erikseen huomaa.
Sävy vie 1930-luvun Helsinkiin, aikaan jolloin Svenska Teatern uudistettiin arkkitehti Eero Saarinenin johdolla. Rakennuksesta tuli ulospäin moderni ja pelkistetty, mutta sisätiloissa säilyi vanhemman teatterin perinteinen henki. Juuri tällaisissa tiloissa sävy tuntuu luontevalta — portaikoissa, kulisseissa ja välitiloissa, joissa teatterin todellinen elämä tapahtuu.
Murretut sävyt olivat ajalle tyypillisiä Helsingin keskustassa. Teatterin ympärillä kaupunki eli omaa rytmiään: Esplanadin ja Erottajan kulmat olivat jo silloin kulttuurin ja iltaelämän keskus. Hotellit kuten Hotel Kämp ja Seurahuone keräsivät väkeä, raitiovaunut kolisivat kadulla ja teatteri täytti iltansa toisensa jälkeen.